olen kuin koiperhonen,
joka valoon pyrkien puskee rintaasi vasten
hymyilet minulle ja naurahdat
et pahalla, vaan niinkuin nauraa äiti naapurin pojalle
joka silmät totisina kukkia kädessään
pyytää häntä kanssaan naimisiin
otat minut kämmeniisi
jossa pieni valoni saa yhtyä sinuun
enää minun ei tarvitse lentää yössä
pimeyteen tähyillen ja sen ääniä peläten
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi


