SE Puhelin.

Runoilija Desperando

mies
Julkaistu:
8
Liittynyt: 10.12.2011

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

mäh..
 

Nautin elämästä ihmisten seurassa, jotka pitävät elämästä.
Ja pystyvät, sekä JAKSAVAT yrittää.
Olen elänyt liian kauan pienten persreikien maailmassa,
maailmassa jossa ei ole minkäännäköistä yrittämisen halua.
tai on, mutta yrittämisen tavoitteena on ehkä lähinnä kauppaan
pääseminen. Kauppaan. Hakemaan olutta tai tupakkaa. ehkä joskus
jopa molempia rahatilanteesta riippuen.
kun kaupasta pääsee kotiin, on yrittäminen taas sitä,
että jaksaako sitä nyt uuden oluen hakea.
ehkä odottelen että joku on menossa jääkaapille,
ja pyydän häntä tuomaan oluen myös itselleni.

Toinen mielestäni kyseenalainen yrittäjäryhmä ovat rotat.
Helppohan se on narkkarilta varastaa, kun narkkari-parka
ei pysty vastaan pistämään. On tosin koviakin narkkareita,
kuten Xä. Ex-Torpedo. Heitti keikkaa eräälle eteläiselle jengille.
Hän sanoi minulle hienosti erään kerran:
"Rotat on niitä, jotka ei uskalla syyllistyä petoksiin, eikä alkaa ryöstelemään."
Olimme silloin juopottelemassa erään narkkarin kämpällä vantaalla,
ja juotuamme siinä iltaa pois alkoi minua kusettamaan, ja lähdin hoipertelemaan vessalle.
Xä luuli minun ottaneeni puhelimen mukaani vessaan, ja yhtäkkiä kuulin kusella ollessani
koputuksia. Herrasmiesmäisiä koputuksia aluksi, "Gri, avaa ovi!"
"Gri, AVAA OVI NYT." ja vielä "GRI NYT", ja kuulin kuinka hän kuiskaili
kaverillemme, että "sillä on se puhelin. sillä on SE puhelin!"
Olin nuori mies silloin, ja vaikka itse sanonkin, myös aika kova sellainen.
Minua kutsuttiin hulluksi, ja minut myös tunnettiin hulluna silloin.
Mutta se ei estä minua myöntämästä että meinasi paskat tulla housuuni
kun kuulin pamahduksen, toisen, ja puolikas KIRVES tuli ovesta sisään.

"Anna se puhelin poika.- SE puhelin"
Olin onneksi saanut kerättyä itseni taas säikähdyksen jäljiltä ja kysyin,
"mikä vitun puhelin? Meinaatko ryöstää mut?"
"Anna nyt vaan se VITUN puhelin."
"?"
Tyhjensin taskuni hänelle, hän otti pelkästään minun OMAN puhelimeni, (ei lompakkoa tai muuta) ja lähti vessasta.
olin sen verran päissäni, että kohautin olkapäitäni, koitin että tuleeko kusi. Ei tullut.
Ravistelin, suljin napit, ja menin takaisin olohuoneeseen.

Olohuoneessa Xä tutkiskeli puhelintani mietteliäästi. Näytti siltä, etten sitä
heti saisi takaisin, joten istuuduin alas. Ehdin juoda kolme tai neljä kaljaa
ennenkuin Xä alkoi nauramaan, ja kysyi: "kenen puhelin tää on"
Vastasin, että meikän. (En ollut siihen asti paljoa puhunut, koska Xä oli kyllä
sen verran nutipää että häntä en mielelläni halunnut provosoida yhteenkään ylimääräiseen
henkirikokseen)
Xä:n naamalle nousi ihmettelevä ilme, ja hän alkoi nauramaan tajutessaan
että meillähän oli täysin identtiset puhelimet.
Hän nakkasi omani minulle takaisin, ja alkoi etsimään omaansa, joka olikin suoraan paikkani edessä, pöydällä.
Hän tarjosi minulle seuraavat pari päivää juomaa, ja päätin että en enään puhuisi tästä.(Hiljaisuus on maltin kanssa
suurinta valttia.)

P.s. Xä, tiedät kyllä kuka olet, Ja tiedät myös että tästä tekstistä sinua ei tunnisteta.
muutetuilla nimillä.(Toverimme saattaisi sinut tästä tunnistaa, mutta en usko että hän nakkaa paskaakaan.)

Selite: 
Novellintynkää.
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot