Kun pihlajanmarja putoaa
Se tietää kuolemaa.
Kun tuuli ruskosta sikiää
ja marjan pienen se pudottaa
Se leikkii murhaajaa.
Kädessäni haavoittunut pieni
uriani tutkii
Sen nestemäinen kieli
uppoaa sen saloihin ja mutkiin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiehtova tämä runo. Pidän tämän mystisyydestä.