Jälleen tulin sinua vastaan, hiukset tuulessa hulmuten, silmät kuivuneista kyynelistä punaisina. Aurinko paistoi tuulilasista sisään ja minä puhua pulputin yhdentekeviä, nauroin ja vitsailin. Et koskaan tulisi tietämään kuinka olin itkenyt. Et liioin sitä...kenen vuoksi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
joku näkee lävitsemme.lukee rivienvälistä.aina ei nauru peitä.oikeassa kohdassa se on ok.kiva runo