Karanteeni

Runoilija Matseltof

mies
Julkaistu:
3
Liittynyt: 11.12.2009
Viimeksi paikalla: 31.5.2025 21:55

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Älä ota lupaa kysymättä runojani käyttöösi!
 
 
Lukitsen unenomaisen kaupungin
karanteeniin.
 
Suihkulähteet 
ovat muovautuneet katuojiksi.
Kovakuoriaiset ryömivät
mutaista seinämää pitkin
kaduille.
Kuorissaan kantavat vuosilukuja.
Ne hytkyvät
kuunnellessaan musiikkia,
joka ei ole iäisyyksiin
kuulostanut hyvältä.
 
Kysyvät toisiltaan 
"Muistatko?"
 
Lukitsen unenomaisen kaupungin
karanteeniin.
 
Täällä painajaiset pesivät mosaiikkilaattoihin.
 
Taivas on kaukainen,
aurinko kolkko.
 
Tässä kaupungissa
jokainen umpikuja
johtaa soramontulle.
 
Koppimaisia taloja
täynnä kipua ja epätoivoa.
Folioseinien välissä
kaksi rikkinäistä
eivät pysty luomaan kokonaista.
 
Kieroon kasvavia rikkaruohoja

Lukitsen unenomaisen kaupungin
karanteeniin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tässä on sanomaa, pidin. Soramontusta tulee mieleen joku teloitustyylinen murha yms. Yleensä seinistä puhutaan paperin ohuina, tässä folioseinät luovat mielikuvia foliohatuista ja sitä kautta paranoiasta, mikä tukee rikkinäisyyden aihetta. Ainoa kohta jota ehkä vielä hioisin, on "taivas on kaukainen, aurinko kolkko". Tavallaan tuokin pätkä sopii runon sielunmaisemaan, mutta ilmaisu on hieman tavanomaista ja näyttäytyy muita edellä mainitsemiani oivalluksia vasten latteahkona. Karanteeniin lukitseminen pakottaa miettimään tarkoitusta, missä karanteeni on ja mikä sen motivaatio on. Kiitos tästä!
 

Käyttäjän kaikki runot