Ne sun silmät, ruskeet suklaasilmät.
Ne joihin aina eksyn.
Ja se sun hymys, enkelin hymy.
Joka poistaa kaiken surun.
Se sun kosketus, silkin pehmeä kosketus.
Jonka aikana unohdan ajan kulun.
Mut se rakkaus, se väitetty rakkaus
Katosi.
Silloin näytti niin pahalta, jonkun muun omalta
Katseesi.
Eikä enää kiinnostanut kasvosi.
Tai hymysi.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi