Pilviltäni pyyhittiin aikanaan pois kultareunukset.
Opin ammoin kaatumaan rusentamatta koko kehoa.
En taputtanut toverillisesti olkapäälle, jätin sanomatta kuinka rakastinkaan Suurta tietä - loputtoman pituista.
Koin jo varhain uurteet käsipohjissa, joiden vuoksi mieskin voi itkeä.
Nyrkit on vaihtoehto, jos on riittävän vahva.
Tuo tyttö, joka hyppäsi katolta. Seisoin savupiipusta hieman kallellaan.
Kävelin iltaisin ristien väleissä, etsin nimiä, joita ei tulisi ennen kuin jälkeeni. En katsonut nimiä, joiden tiesin olevan.
Istuin iltoja pitkiä, öitä yksinäisiä.
Kunnes joku jostain joskus tulee, vievät pullot, vievät minut.
Vievät huomiseen pahnanpohjilla tiilimuurin sisällä istuen.
Jätin nostamatta käteni peukalokyytiä varten kohti elämänmutkia.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tässä oli jotain surullista, mutta myös kaunista ajatusta. koskettava :)