taivas salamoi
repeää
jyrähtää uhkaavasti
tuuli paiskoo jäätäviä viiltoja kasvoihini
meri velloo yönmustia aaltoja
metsä itkee katkerasti
puut taipuvat nöyränä
eläimet ovat vaiti
pidättävät hengitystä
koko luonto valittaa
minä
istun kylmillä rantakivillä
odotan viimeistä hengenvetoa
näyttäköön maailma voimansa minulle
satakoon päin kasvojani
kastelkoon meri minut
hukuttakoon minut
tuulkoon tuuli
että korvissani soi
valittakoon metsä kilpaa minun kanssani
minä olen menettänyt rakkaimpani
eikä millään muulla ole mitään merkitystä
tahdon vain pois
Selite:
Keskenmenon jälkeen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oih.. niin paha mieli puolestasi. Olet upeasti kirjoittanut tunteen minkä olet saanut menetyksesi jälkeen..
Riipaisevan surullista on tekstisi..
Olen sanaton ja voimaton, surusi edessä.. *voimia*
Saman olen itsekin kokenut.
Nyt vain elämä tuntuu taas niin ylivoimaiselta ja voimani alkavat loppumaan.
Mä toivon sulle kaikkea hyvää,
oikeasti. ^^
Voi kun surullinen..Mutta silti niin upeasti tunnelmoitu.Yksinkertaisesti hienosti kirjoitettu.