Miksi aina ahdistaa, vaikka elämä onkin parhaimmillaan?
Kurkkua kuristaa, henkeen ottaa, sydän lyö kovaa ja kädet tärisee?
Tahdon pois tästä maailmasta, en jaksa kitua enää tätä helvettii.
En jaksa enää näitä ahdistuksia, tuntuu kun joku paholainen on päässyt sisälleni tekemään pahaa mulle.
Miksi tämä on näin ahdistavaa, miks mulle on käynyt näin?
Kaikki on nyt niin huonosti, olo on paha.
Yksin isossa huoneessa, seinät kaatuu päälle, ahdistus kasvaa. Mikä mulla on?
Haluan jonkun lähelleni, mutta ei mulla ketään nyt ole. Kaikki on jossain, mä yksin tässä.
Selite:
Tää on mun ahdistuksen purkausta!
Paniikkihäiriön takia kirjoittelen tällaisia, ei tunnu kivalta olla ahdistuksen vallassa, tuntuu kauhealta, kun saa näitä pahempia yksin ollessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi