Sä takerruit muhun
kuin syöpä,
jota ei edes hoito hoitaisi kunnolla pois.
Luulin,
että olisit se jota voisin rakastaa,
mut nyt itken sun takia suljetulla osastolla
toivoen,
et tää tuska loppuis ja
saisin elää rauhassa.
Syytin sua,
sä ajoit mut tähän kierteeseen jossa
läträän vain alkoholilla toivoen,
että kaikki muuttuisi kirkkaammaksi ja saisin hyvän elämän.
Nyt vaan nään tyhjän lasin päästä hämärästi katsoen
sut ja mun menneisyyden,
enkä voi kääntää sitä pois.
Se lasi on jäätynyt mun käteen kiinni enkä
voi repiä sitä pois,
ilma ettei iho repeytyisi rikki.
Ja toisi mukanaan muistoja menneestä,
niistä ajoista joita pakenin
tarttumalla pulloon.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi