Seison sillalla katsoen peilikuvaani pienestä lammesta.
Mitä näen?
Kasvot.
Millaiset kasvot näen?
Tyynet, vakavat ja elämään haluttomat.
Yritän katsoa tarkemmin.
Jos jostain löytyisi pieni hiukkanen iloa.
Mutta vain kylmä katse kohtaa minut.
Kyynel vierähtää poskeltani kuvan päälle ja se sumenee.
Jäljelle jää vain kasvojen palasia jotka eivät löydä takaisin toistensa luo kyynelsateessa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo :)