Puutarhassa yö
sen suojassa tunnustan
suru voitti taas
nyt aamu nousee
jonnekin suru meni
antaa mennä vaan
syksy pakeni
kiirettä metsään, jossa
surukin asuu.
Syksy, sen värit
ikävä huutaa meitä
etsimään tietä
vesipisarat
tippuu kattoa vailla
lehti varisee
ikävä minun
kaikkoaa sen väreihin
syksy saapuu jo
Sammal vihertyy
tuoksussa tuulenvireen
huolettomuutta
taskustaan heitti
syksyisen henkäyksen, vain
nähdäkseen eteen
suru loittoni
tehtiinkö, hän kulkemaan
avasi portin
Selite:
55-vuotias isäni nukkui pois kolme vuotta kestäneen haimasyöpätaistelun jälkeen kotiin, äidin syliin. Ikävä ja suru ovat niin valtavat, vaikka sai nukkua pois juuri niin kuin alusta saakka halusi ja sai lopulta itse suunnittelemansa hautajaiset ilman virrenveisuja - Eric Claptonin Tears in Heavenin soidessa. Isän lempivuodenaika oli syksy ja harrastimme yhdessä metsästystä. Kaikesta tästä syntyi tämä. <3
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vesipisarat
tippuu kattoa vailla
lehti varisee
todella kaunis lause sen voi ajatella kyynylin ja muistona
osanottoni
hieno tuo Isäsi kannustava asenne rakkaudella näkyy tuossa
mitä kerroit