Nimetön

Vaivuit syvään tuskaan,
kadotit inhimillisyytesi usvaan.
Istut tuolissa, juokset huolissa.
Äiti, autan sinua aina,
ethän enää surua paina.
Ole kiltti ja ota minut syliin,
vaikka aina kaiken tyriin.
Menetit toisen,
todella pienen.
Meillä kaikilla on ikävä häntä,
mutta naamasi on kuin myrskyinen räntä.
Nyt sinun on aika jatkaa,
perheen kanssa taittaa matkaa.
Me otetaan sinut vastaan,
mutta ethän masennu taaskaan.