Uni

Kaukaa niityllä tyttö näki hänet,
tuli kovin hiljaa lähelle.
Tunnisti hahmon säkenöivän, iloisen.
Enkeliksi oli muutettu,
siivet niin valkean kauniit annettu.
Istui vierelle nurmelle, katsoi silmiin ja hymyili.
Hetken katselivat kaukaisuuteen,
kunnes enkeli ojensi kätensä ja naurahti.

Tanssivat ilosta ja pomppivat käsikynkässä,
niin kuin pienet lapset tekevät.
Nauroivat ja hymyilivät paljon,
mutta ainuttakaan sanaa eivät vaihtaneet.
Enkeli ojensi tytölle sinikellon niin kuihtuneen näköisen,
peitti sen kämmenten väliin hetkeksi.
Kukka oli kaunis ja elämää täynnä, kuin uudelleen syntynyt.
Käsikädessä silmät kiinni he makasivat maassa hetken,
kuuntelivat lintujen laulua ja puron solinaa.

Tyttö havahtui,
ei tuntenut enää enkelin kosketusta.
Avasi silmänsä ja katseli ympärilleen,
hän oli omassa sängyssän kädessään kaunis sinikello.