Kalvava tunne sisälläni, johtuiko tämä minun sanoistani?
Tahtoisin niin että asiat olisivat kuin ennenkin,
oliko se piste iin päälle?
Kuinka voisin auttaa? Mitä voisin tehdä?
Pitääkö minun vaan sivusta katsoa?
Tahdoin auttaa ja niin teinkin,
auttaminen helpotti, mutta se vaati teon joka
kaihertaa sisintäni. Se oli pienempi paha.
Eikö välillä pidä tehdä jotain mitä ei tahtoisi koska
välittää toisesta? Tekoni ei ehkä ollut iso tai kaiken lopettava, mutta silti se vaivaa minua. Uskon
että hän minua ymmärtäisi ja olisi itsekin tehnyt samoin tilanteessani.
Sen vaan sanon että tein sen koska VÄLITÄN niin kovasti.
Selite:
Ei oikein hyvä tullut, mutta kuha nyt jotain suhrasin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
