Pikkusisko

Voi Luojani,
onhan meitä ateisteja

Kiedon hiuksia huuliltasi,
pidän ne poissa kuin pienet murheet
ja murheelliset sanat
pitkät ja haaleat
päivittäin katoavat

Vasenta puolta torin tietä
ja olemme taas kotona
Vasenta puolta,
se tuntuu oikealta

Annan käteni kylkeesi
kyynärpää kiinni toisessa ja kädet
kuin pienillä ravuilla
emmekä me voisi keittyä elävältä
kylmän nesteen kuplissa

Minä voin puhua sinulle tuntikausia
sanomatta lähes sanaakaan
Me harrastamme ääniaaltoja ja stereoita

Ääneti kaiuttimista kantautuvaa
niin pirullisen selkeää
tiedäthän
Suut samassa tahdissa

Niinkin vahva kuin sinä olet
ja minä ennemminkin pelkkä rautalanka,
nostan sinut selkääni ja sen taa
Kannan ulos kaupungista,
sen taa

Luojani,
onhan meitä ateisteja
but please do save us
even by this contradiction