Mistä se
ihmisen väsymys
oikein kumpuaa
tuntuu kuin
maksasi veroa elämälle
tai
olisi aina vaatimassa
jotain jumalalta
jotain käskymuodon
erityiskohtelua,
jotta haavoittunut sielu
saisi hyvityksensä
antaisi
pienen pysähtyneen
ajan parantaa
arjen kuluttavan kielteisyyden
ja miksi juuri tänään tuntuukin niin paskamaiselta?
-
mikä synnyttää
ilmaisullisen mielentilan,
miten nopeasti uupumus
antaa kääntöpuolensa
mielen kutoa jännitys,
avaten väylänsä
takaisin intohimoon
miten mielestä hävinneet
hukkuneet sanat
kurluttavat kouristuneen vetensä,
palaten päivänvaloon
huomaten paluun
synnyttävän
intohimoonsa neitsyyttä
ajallisen pysähtyneisyyden
kiihdyttää päin raja-aitaa
ja
houkuttelee viipyilevään tunnelmaan
ja kyllä
olen odottanut tuloasi
jo ennen ajatuksen syntymistä
miten ottaa vastaan varmuus,
joka syntyy tuulessa heiluvasta
hämähäkin seitin langasta
ja ottaa vastaan yksinäisyyden,
odotuksen
ja
sitä seuraavan emotionaalisen tuntonsa,
joka jakoi tämän jatkuvan tilapäisyyden
-
siinä on jotain samaa
kuin hiljaisuudessa,
jonka oveen koputetaan
miten kuolleista
mieli nousee tikkaisiin,
käyttää sinua ajatuksissaan
salainen kolkka,
joka piirtää oleellisuudet näkyväksi,
ikävän ja odotuksen mielentilan
toisiaan leikkaamattomien
leikata mutkittelevien
teiden ytimessä
onnellisuus pelkistetyimmillään
kuin kuolla luottamuksesta
toisen kiintymykseen
eroottisuuden älyllisen tason
versoa
hipaisun tuottamaa mielihyvää
ajatusta,
että tämä ei olisi jatkuvaa
kuten kehot voisivat kiertyä
toisiinsa,
tuntematta enää iloa ympärillään
-
kiepautettiinko maailmani ylösalaisin
päästääkseni ajatukseni valloilleen
väsymyksen depiksestä
intohimoiseen rakkaustarinaan
ja sieltä sivistyneiden
ihmisten välinpitämättömään suhteeseen
jumalaisen syysyön
luomaan hämärään
myöntymään elämälle
maksamaan hinta
levottomuuden räjähdyksestä,
joka hetkeen rauhoittui
ja asettui kaipauksen
hiljaiseen tyyntymiseen
miksi se vaatii aina saman taistelun
tuntematta ketä se kutsuu
antaen ruman nimen,
lankeemus
aivan kuin tämä olisi
maailman viimeinen rakkaus
viimeinen siunaus ennen lopullista voitelua
-
elimistö ja olemus nousevat kapinaan
rukoillen,
tuntien kuitenkin selviytyvänsä itse
ketä kukakin palvelee ja
miten sopimaton tyydytys leimaa
osallistujansa
jokainen värähdys
tekee tuntemuksia
taistelussa, jota
sisimmässään käydään
myönteisyys aukeaa,
elämänasenne pelastaa
miksi tältä tieltä niin helposti putoaa
tilanteet syöksyvät kohti
ja
hallitsematon hallitsee tekemätöntä
itsenäistyminen ja vapaus
tekevät ihmisen,
rakkaus ja rakkaudettomuus
lipuvat yksinäisten saarelta
kahdenkeskisyyden mantereelle
riisuen riekale riekaleelta itsensä
ja huomaavat valloittaneensa oman yksinäisyytensä
-
jotain on hävinnyt,
vai onko?
jotain on siis ollut olemassa
liittyen sanoihin
tulin vuoksesi
onko kaikki suhteessa olosuhteisiin,
sidoksiin,
laulu lakkaa kitaran hajotessa
eikä mikään syy kumoa toista,
jos se on ollut hengissä ja tosissaan
jos sisin on ollut yhtä paljon pintaa
moni asia ostetaan kalliilla
ajattelematta seurauksia,
maksuja loukkauksin ja kyynelin
ajatuksia lahoavaan unohdukseen,
kun olisi pitänyt puhua
välttääkseen erilleen leikkautuminen
ja miten karulta se kuulostaa,
aika kuluu hukkaan
-
ihmisellä ei ole
suojaa rakkauteen
uuteen ja ehtymättömään
kuuntelevaan hiljaisuuteen
minkä taakseen jättää
edestään löytää sanonta,
voisi olla myös salainen ulottuvuus
jonkun asian ymmärtämättömyys
saakin koskettavuuden ulottuvuuden
aistimuksen
elämän,
taiteen ja rakkauden rajattomuudesta
miten saavuttamattomat
kohtaavat silloin tällöin rakkaudessa
pelottavassa omanarvontunnossaan
ja sulattavat sen pitkässä juoksussa
jonkunlaiseksi lempeydeksi,
joka muuttuu kuulemma lopulta viisauteen
mitä kauemmas liu’umme ihmisten ilmoilta,
sen enemmän rakastamme elämää
ja sen vähemmän luulemme tarvitsevamme toinen toisiamme
“the coldest blood runs through my veins and you know my name”
ihmisen väsymys
oikein kumpuaa
tuntuu kuin
maksasi veroa elämälle
tai
olisi aina vaatimassa
jotain jumalalta
jotain käskymuodon
erityiskohtelua,
jotta haavoittunut sielu
saisi hyvityksensä
antaisi
pienen pysähtyneen
ajan parantaa
arjen kuluttavan kielteisyyden
ja miksi juuri tänään tuntuukin niin paskamaiselta?
-
mikä synnyttää
ilmaisullisen mielentilan,
miten nopeasti uupumus
antaa kääntöpuolensa
mielen kutoa jännitys,
avaten väylänsä
takaisin intohimoon
miten mielestä hävinneet
hukkuneet sanat
kurluttavat kouristuneen vetensä,
palaten päivänvaloon
huomaten paluun
synnyttävän
intohimoonsa neitsyyttä
ajallisen pysähtyneisyyden
kiihdyttää päin raja-aitaa
ja
houkuttelee viipyilevään tunnelmaan
ja kyllä
olen odottanut tuloasi
jo ennen ajatuksen syntymistä
miten ottaa vastaan varmuus,
joka syntyy tuulessa heiluvasta
hämähäkin seitin langasta
ja ottaa vastaan yksinäisyyden,
odotuksen
ja
sitä seuraavan emotionaalisen tuntonsa,
joka jakoi tämän jatkuvan tilapäisyyden
-
siinä on jotain samaa
kuin hiljaisuudessa,
jonka oveen koputetaan
miten kuolleista
mieli nousee tikkaisiin,
käyttää sinua ajatuksissaan
salainen kolkka,
joka piirtää oleellisuudet näkyväksi,
ikävän ja odotuksen mielentilan
toisiaan leikkaamattomien
leikata mutkittelevien
teiden ytimessä
onnellisuus pelkistetyimmillään
kuin kuolla luottamuksesta
toisen kiintymykseen
eroottisuuden älyllisen tason
versoa
hipaisun tuottamaa mielihyvää
ajatusta,
että tämä ei olisi jatkuvaa
kuten kehot voisivat kiertyä
toisiinsa,
tuntematta enää iloa ympärillään
-
kiepautettiinko maailmani ylösalaisin
päästääkseni ajatukseni valloilleen
väsymyksen depiksestä
intohimoiseen rakkaustarinaan
ja sieltä sivistyneiden
ihmisten välinpitämättömään suhteeseen
jumalaisen syysyön
luomaan hämärään
myöntymään elämälle
maksamaan hinta
levottomuuden räjähdyksestä,
joka hetkeen rauhoittui
ja asettui kaipauksen
hiljaiseen tyyntymiseen
miksi se vaatii aina saman taistelun
tuntematta ketä se kutsuu
antaen ruman nimen,
lankeemus
aivan kuin tämä olisi
maailman viimeinen rakkaus
viimeinen siunaus ennen lopullista voitelua
-
elimistö ja olemus nousevat kapinaan
rukoillen,
tuntien kuitenkin selviytyvänsä itse
ketä kukakin palvelee ja
miten sopimaton tyydytys leimaa
osallistujansa
jokainen värähdys
tekee tuntemuksia
taistelussa, jota
sisimmässään käydään
myönteisyys aukeaa,
elämänasenne pelastaa
miksi tältä tieltä niin helposti putoaa
tilanteet syöksyvät kohti
ja
hallitsematon hallitsee tekemätöntä
itsenäistyminen ja vapaus
tekevät ihmisen,
rakkaus ja rakkaudettomuus
lipuvat yksinäisten saarelta
kahdenkeskisyyden mantereelle
riisuen riekale riekaleelta itsensä
ja huomaavat valloittaneensa oman yksinäisyytensä
-
jotain on hävinnyt,
vai onko?
jotain on siis ollut olemassa
liittyen sanoihin
tulin vuoksesi
onko kaikki suhteessa olosuhteisiin,
sidoksiin,
laulu lakkaa kitaran hajotessa
eikä mikään syy kumoa toista,
jos se on ollut hengissä ja tosissaan
jos sisin on ollut yhtä paljon pintaa
moni asia ostetaan kalliilla
ajattelematta seurauksia,
maksuja loukkauksin ja kyynelin
ajatuksia lahoavaan unohdukseen,
kun olisi pitänyt puhua
välttääkseen erilleen leikkautuminen
ja miten karulta se kuulostaa,
aika kuluu hukkaan
-
ihmisellä ei ole
suojaa rakkauteen
uuteen ja ehtymättömään
kuuntelevaan hiljaisuuteen
minkä taakseen jättää
edestään löytää sanonta,
voisi olla myös salainen ulottuvuus
jonkun asian ymmärtämättömyys
saakin koskettavuuden ulottuvuuden
aistimuksen
elämän,
taiteen ja rakkauden rajattomuudesta
miten saavuttamattomat
kohtaavat silloin tällöin rakkaudessa
pelottavassa omanarvontunnossaan
ja sulattavat sen pitkässä juoksussa
jonkunlaiseksi lempeydeksi,
joka muuttuu kuulemma lopulta viisauteen
mitä kauemmas liu’umme ihmisten ilmoilta,
sen enemmän rakastamme elämää
ja sen vähemmän luulemme tarvitsevamme toinen toisiamme
“the coldest blood runs through my veins and you know my name”
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=VJ-Ec_3qiOE&list=RDVJ-Ec_3qiOE&start_radio=1
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi




