Nimetön

Isä, isä, älä katso minua enää noin.
Äiti, äiti, olenko sinun silmissäsi vielä pieni lapsonen?
Katsokaa minua, katsokaa ja ihmetelkää mikä minusta on tullut.
Olen nainen, nuori nainen, jonka lapsuus on jo takanapäin.

Näettekö minussa vielä sen nauravan lapsen,
vai näettekö minussa sen nuoren naisen?
Ei, en ole enää se pieni ihminen,
jonka hymyhuulet hymyilivät auringon säteistä.
Olen pian aikuinen,
kun katson eteenpäin näen maailman harmauden,
enkä hymyile enää.

Isä, isä, katso.
Äiti, äiti, katso.
Katsokaamme yhdessä tuota tyhjää keinua pihallamme.