Olen vihannut maailmaa paljon ja olen rivunnut siinä tuskassa jo kauan. En jaksa, mutta ystävät pitävät minut täällä. Heitä kiinnostaa kun minun on paha olla.
He jaksavat kuunnella minua, katsoa minun ainaisia riehumisia. Nauruani he jaksavat kuunnella, vaikka se joskus meneekin yli.
Olen myös se kuuntelija ystävien piirissä, olen se pieni olkapää jolle voi kyyneleen pudottaa aina kun on paha olla.
Vuosien saatossa olen yrittäny opetella tunnistamaan todellisen ystävän, vaikka en ihan aina ole varma. Ehkä kaikki ystäväni, ovat parhaita ystäviäni. Jokaisessa virheitä mutta jokaisessa kultaakin.
Selite:
Rakkaalle Leevi kissalleni joka on aina pysynyt rinnallanni ja aina lohduttanut kun mulla on ollut vaikeaa ja teille ystävät jotka tunnistatte itsenne tästä tekstistä <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
