Hiljaa yö pukee mustan ylle kaupungin
hiljentää kuiskaten koko pienen korttelin
tuuli tuhlaa viimeisenkin kohteen
puhaltaa yksinkulkijan niskaan kohmeen
silti minä istun tässä hereillä piirtämässä
laulunsanoja elämästä
ymmärtää ei voi
kuinka välimatkaa taittaa voisi ilman aikaa
voisin syliisi sun nukahtaa
ja huomisen unohtaa
aamulla kun silmät avaan ja verhon takaa
alkaa aurinko paistaa
sua takaani hamuan ja pian tajuan
kuinka kaikki onkaan ollut harhaa vain
ja yksin päivän aloitan mä vain
ja silti istun tässä elämääni piirtämässä
kuvittelen sinut siihen lähellein
joka ilta muistot avaan ja mitä huomaankaan
olet siinä vierelläni tosissaan
yhdessä kun käymme aamuun seuraavaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
