Päivät kuluu miettien, surun tuskaa kätkien.
Kätken sen, ja olen onnellinen. (en)
Mikään muutu ei, sanat suustain veit,
kun sä lähdit, yksin mut jätit.
Monta vuotta kulunut, miksi oon mä vielä täällä?
Auttakaa mut ylös täst, ja viekää mut pois täältä.
En voi enää nauraa, en edes leikilläni.
Kaiken hyvän veit mun elämästä tyhmillä leikeilläsi.
Jos sä haluut auttaa, niin ota mua kädestä,
purista kovaa ja sano et sä välität.
Muuten se on sama kun jättäsit mut kitumaan,
makaamaan maahan ja vääntämään itkua.>
(kertsi)
Kyyneleet tippuu, yks kerrallaan.
Kuka ne pyyhkii, kuka ne kuivaa?
Ei kukaan, nyt mä tiedän sen.
Taas uusi vuosi, yksin vietän sen.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
