Tyttö miettii muistellen,
tähtien tuiketta katsellen.
Sydänkoru kaulassaan,
kyynel pieni poskellaa.
Sydämensä vapauttaa halajaa,
suden lailla kesäyössä vaeltaa.
Yli ruohokenttien ja aamukasteen,
läpi synkimmän metsän ja yön haasteen.
Tahtoisi pojan luo palata,
mutta liian paljon täytyisi salata.
Hän tietää, jos jaksaa odottaa,
ajanmyötä tuska kai helpottaa.
Selite:
Runo aiheesta "kaipaus"
Itse sanaa ei saanut käyttää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi