Luulin auringon vihdoin paistavan,
kunnes tunnen pakkasen mua paleltavan.
Mä luulin vihdoin rauhan saapuneen,
mutta tunsin vain sydämestäni puuttuvan palan kasvaneen.
Luulin vihdoin kaiken hyvin menevän,
mutta paskaa kaatu niskaa sit sitäki enemmän.
Mä haluun uskoo parempaa huomisee,
mut kuka mut tähä kaikkee paskaa oikee tuomitsee?
Mä en haluu tän enää jatkuvan näin,
mä luulin jo kohdanneen onnen syväl sisälläin.
Mut ehkä se oliki vaa kipuu ja tuskaa,
tekis vaa mieli itkee ja huutaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
