rakastan sua.

En käsitä mite näin on tapahtunu,
ja sulla on jo uus elämä on alkanu,
En taijja päästä ikinä yli,
mut sun vuokses antaisin elämäni.
Mut tahdon sun sanovan sen,
minkä vuoksi tekisin mitä vaan,
vaikka tädet,kuut ja taivaan ,
anna sulle jos sut takas saan.

Anna anteeksi en ikinä tekis uudestaa,
sitä samaa paskaa.
Tekisin mitä vaan et voitas alottaa alusta,
ja istuu taas siin portailla ja olla ihastuneina.
Vasta nyt myöhemmin tajuan,
miten vitusti sua rakastan.
Ootan sua loppu elämäni,
jos saisin sydämesi.

Oon kuitenki onnellinen sinu puolesta,
sait uuden rakkauden toisesta.
Musta tuntuu et tää ei lopu ikinä.
Muistan hymysi, silmäsi ja huulesi,
sanasi jotka olivat kuin unelmissani.

Nyt oon vaan itkeny,
enkä muuta miettiny.
Kun vaan että mitä mä teen ?
Onko tässä enää mitään järkee?
Miten tän tunteen kaa elää,
kun rakastaa mut ei ikinä saa?

Sinä iltana menitin kaksi parasta,
tekisin mitä tahansa et voisin sen korjata.
Sinä oot se jonka takia oon täällä,
muulla ei oo väliä.
Merkkaat mulle enemmän kuin mikään,
mutta riittääkö ees sekään.
En voi enää muuta sanoo kun rakastan sua vitusti
aina ja ikuisesti.