Valon taivaanrannan näen, hekumoin aamusta uudesta ja sulaneen maan tuoksut tunkeutuvat syvälle minuun,
pärskeet kosken imeytyvät sisälle, muokkaavat rakkauttani luontoon, hengitän luonnon tahtiin ja lintujen laulujen sinfonia tavoittaa,
sävelet kaikuvat korvissani vielä pitkään, jatkan matkaani kevein mielin, ei paina taakat hartioilla, ravistelen murheet kosken vietäväksi.
pärskeet kosken imeytyvät sisälle, muokkaavat rakkauttani luontoon, hengitän luonnon tahtiin ja lintujen laulujen sinfonia tavoittaa,
sävelet kaikuvat korvissani vielä pitkään, jatkan matkaani kevein mielin, ei paina taakat hartioilla, ravistelen murheet kosken vietäväksi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luonnonvoimat ja ihminen ovat saman jatkumoa, yhtä.
Sanoisin myös, että tässä on jotain kalevalaista tai kansanrunomaista siinä mielessä, että johdetaan, maadoitetaan omia tuntemuksia luonnonvoimiin.