Juhannuskukkia

Runoilija Halkoritmi

mies
Julkaistu:
4
Liittynyt: 11.2.2026
Viimeksi paikalla: 17.2.2026 22:10

Asuinpaikka: Tampere
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Vasta näin keski-iässä opin, että itseensä voi matkustaa runoja kirjoittamalla. Tervetuloa matkaan! Välillä voi olla synkkää, mutta pimeistä nurkista se valo löytyy.

Kaikki kommentit otetaan ilolla vastaan.

 
 

Hämmästyneet kasvosi vasten taivasta
Vapiseva kansi
Ilmassa dieselin katku

Kesällä poimit leinikkejä 
helteisellä niityllä

askeleissasi
      perhosten 
  leikkisä 
    keveys

Kompastuit ja

putosit ojaan.

Nousit ylös mutaisena -
nauraen

Merestä et enää noussut.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Runon nimi toi aivan toisenlaisen odotuksen runosta, jossa puhujalla olikin yllättävä ja arvoituksellinenkin viesti.
Mielenkiintoista.
Kiitos kommentista! Runo kirjoitti itse itsensä ja yllätti runoilijankin. Jälkikäteen vasta ymmärsin, mistä inspiraatio oli peräisin, mutta ei paljasteta arvoitusta :)
Koskettavaa kerrontaa, loppu jää mietityttämään.
Kiitos! Jos Rajalla-runon lukee jatkona tälle, voi saada uusia ajatuksia lopusta.
No taas tuli mieleen se Kamasutra, varmaan Picassokin sitä on ollut tullut selanneeksi, ei sillä että mitään vastuuta jakaisin, tai mitään muutakaan, saati kertoisin, mutta että mielikuviahan sitä immeinen luo, kuinkas muuten kuin mielellään, asioista joista saa kipunaa, jos ei poskille niin vuolaimmille aatoksille ellei sitten laske reitille kaikkia kaatuneita nimeltä... tästä tuli mieleen Tuntemattoman kohtaus jossa Mäkelä lasettelee kukkulalta vanjakkoon parraikaa.... notta...  kirjallisuuden rikkaus ei käsittääkseni ole painosten määrässä niinkään, kuin osumatarkkuudessa. Ulkomainen kirjallisuus kulttuuri eroineen on ikään kuin tuurissaan, kuinka sattuu tuntumaan maan tapoihin mikäkin ja missä lienee milloinkin itse kokija, lukija. Tukia tottumuksiin saa tahollaan seikkailemalla muistoissaan, nuoruudessa ja matkansa varren niittujen niittämättömien ... no n yt katti tuli nyhjään...
...Lähtihä se... nii, ni sitä piti että mitä isompi kirja ni pitemmän ajan saa kulumaan sen parissa. Kohta kohtaa aivan käsittämättömiä juttuja ja ihmeellisiä nimiä muuallakin kuin kannessa tai selkämyksessä ja sitä mukavampaa mitä vähemmin se muistuttelee matkan varrella olemassa olostaan, siellä poimussa, johon se tuli ajettua, oikolukuna. Kullatessaan sitä lööpeillä ei kasvutapahtumaa tuskin huomaakkaan, ehkä siksi ettei mitään tapahtunut siinä sivussa, vaikka sitä merkattuna olisi tullut plarattua usseemminkin ja mankin kerran vähän väliä Kaukaasian aroilta Luomakunnan laidoillle ja kaidoillemmekin kujille. Lujilla ollaan oltu, nojat ne saattaa olla pelkkää polkkaa vain vailla no höps, ptruutataas taas... kahvipaussi. 

Asemia ei siltijätetä... tai silleen.. kattikin taas tuli...

 
tässä taas sitä jotakin
sitä jotakin
jonka osaat taikoa sanoilla meille

mieleeni tuli eräs nuori taiteilija
joka juhannuksena hukkui
töissään kukkia toki muutakin
 

Käyttäjän kaikki runot