Sekoitat pääni,
syöt itsekunnioitukseni
kuljet huumeen voimalla veressäni.
Saat minut nauramaan itkusta,
raivoamaan tyhjästä,
rakastamaan tuskan syvintä hedelmää.
Kun yritän irroittua,
repäistä irti repaleisen sieluni hiipuvat hiilet.
Tartut kiinni kuin
kärpäspaperi,
Hitlerin luja koura kurkussani.
Etkä päästä irti.
Kunnes lopulta en enää tiedä
haluanko päästä todella irti.
Ja luovutan.
Mihin minä katosin
ja kuka sinä olet
jota peilistä katselen
itseinhoa ja ironiaa täynnä?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
