Ad Astra

Tänään on se päivä,
jonka jälkeen ei koita huominen.
Tänään on se päivä,
jolloin muutan historiaksi kaiken
mikä on ollut elämääni.

Tänään lopetan
tuskan,
taistelun,
eivätkä kyyneleet enää ole huntunani.

Huomenna taivas on kirkas,
yhtä kirkas
kuin vastuusta ja surusta vapautunut sieluni.
Missä lienee sekin silloin.

Ei enää maailman tuskaa harteillani
ei enää kyyneleitä kyyneleiden perään.

Vain minä ja avaruus.
Kaksin, ikuisesti.

Sillä yksin ei ole hyvä olla.
Edes kuolemassa.