Sinä ja minä ja Tšernobyl

Joka ikinen ilta mä kuolen, ja aamulla synnyn uudestaan
On pelkästä tahdonvoimasta kiinni, synnynkö tänne vai Ukrainaan
Aurinko paahtaa ja asfaltti kiehuu, koitan oppia sormiani napsauttamaan
Vielä joskus mä teen sen oikein, ja jälkeeni jää pelkkää tuhkaa vaan
Kirjeet jääköön kirjoittamatta, ja on videokin tarpeeton
Näin lähtee matkalleen ihminen joka ei halua olla kuolematon 
En luvata voi mitään, mut kun sä kysyt ”ootko okei”, mä sanon khyl
Vaikka loppupeleissä meidän pöydäs istuu sinä, minä ja Tšernobyl