Aallot peittävät sinun halusi
se on kylmää, sinä uppoat
valtameri pyyhkäisee ylitsesi
hukut, hukut, hukut
toivomuksia, kuolonkankeus
matala vire tällä kitaralla, jolla laulan
toivomukseni, kuolonkankeus
Itkin, kun kuulin ettet säilyisi normaalina
olin iloinen, älysin, että sopisimme yhteen!
mutta iloiset päivät, ajat, ne kuolevat aikanaan
Kuolonkankeus, voi minun rakkaani
Oli toivomukseni pitää kiinni vyötäröstäsi
aallot peittivät toiveeni
on sokaisevaa, minä uppoan
hukun, hukun hukun.
Selite:
Viimeinen runo tältä päivää. Hieman synkkä, mutta tuskin se haittaa!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
