Olen väsynyt
kantamaan itseäni
kaulasta kiinni
köynnöstä käyttäen
En ole pitkään
katsonut sinua silmiin
olen täysin unohtanu
kuinka se sattuu
Kuin aurinko
kaiken turhan keskellä
Kuin aivot tulessa
kaiken turhan keskellä
olet poissa
olet poissa
olet poissa
olet poissa
valtameri huuhtoi hautasi ylitse
valtameri huuhtoi hautasi auki
seinilläni on mustelmia
istun yksin keskellä
kuin aurinko kaiken keskellä
kuin aivot kaiken keskellä, tulessa
näet minut lukonreiän lävitse
näet sieluni silmiin
astut huoneeseen
rakastan sinua rakastan sinua rakastan sinua
se tunne, jolta yritin sinut pelastaa
toistuu kuusi kertaa
Melankolia
Melankolia
Melankolia
Melankolia
Melankolia
rakas ruusu
Selite:
Osa seitsemän. Tämä runo oli vahvasti kahvilan ulkopuolinen, koska tuntui väärältä kirjoittaa sitä siellä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
