Muistot niin kipeänä kirpakkana
jätä ei rauhaan.
Toivot että koittaisi vielä se päivä
kun menisi pois.
Tuo unien ja päivien taakka,
raskas niin kantaa.
Kyynel vain paksuutta kasvattaa,
kristallin kirkkaan totuuden paljastaa,
oman kuvajaisess heijastaa.
Olet niin yksin niin yksin
vain muistojen keskellä.
Saarroksissa sidoksissa
sokeana eksyksissä.
Rukouksen lähetät,
mutta Jumala ei ole tavoiteltavissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
