Sattuu

On kaunis kesäpäivä, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tuut vastaan kadulla, moikkaat iloisesti ja tuut juttelemaan, ku oltas aina tunnettu. Miksköhän sä haukuit mua joskus? Miks sä halvekseit mua? Etkö sä tajua että sisimmissäni mä oon aivan sama ihminen kuin pari vuotta sitten. Vaikka mä oon huomattavasti laihtunut, se ei tee musta muuten erilaisempaa kuin ulkonäöltä. Älä vaan luule että sun tulevat moikkaamiset ja juttelemiset auttais mua unohtaa miten pahasti sä oot mulle sanonut. Miten halveksien katsonut. Et sä voi sitä korjata enää millään, liian monta tilaisuutta oon sulle jo antanu, ja oon aina itkenyt niiden jälkeen. Kuinka tyhmä olinkaan ku annoin sulle vielä mahdollisuuden. Tein sen saman virheen monta kertaa. Mutta en enää. Mä en suostu toistamaan enää virheitäni ja satuttamaan itseäni aivan turhaan. Mä oon niiden kanssa jotka käyttäyty mua kohtaan ystävällisesti kun olin lihava. He ovat maailman parhaimpia ystäviä. He eivät välitä miltä näytän.