Luoksesi
rakas ihmiseni
saavun hiljaa
varoen varjoja
usvan noustua
meresi rannoille
Kaipaan hellyyttä, sanot
Kosketat olkaani
siipiäni etsien
Riittääkö syvyyksiin piilotettu rakkauteni, kysyn
Lempeästi lähestymme kaipauksen kerroksia
pettymysten alle hautautuneita haaveita
Ajan ratsut käyvät väsyneenä lepäämään nukkuen enneunieni
vihreissä maisemissa
toteen käyvien unelmien
vartijana
Pysähdyt lähelleni
Suljemme verhot
Sydämeni lyö tahtiisi
tanssien kuin ensimmäistä kertaa
Matkamme
Luotu alkamaan
taottuna taivaankanteen
kirjoitettuna ikivanhoihin taruihin
Epäilyksittä
Viimein perillä
Viimein perillä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
sujahtavat sydämeen
jo lukiessa
-varmuudeksi taltioin
tunnelman tyynyliinaan
, , ,
Yksinäisin öin
näin kyynelkanavatöin
kirjailen kaiken
-tuskitta tulkittavin
tuntein tuokiokuvin
<3
Sivut