Mun täytyy mennä kauas,
juosta niin lujaa kun jaksan.
Etten näkisi sua,
tai muistaisi niitä sanoja.
Jotka kaikuu vielä mun päässä,
tummana sävynä.
Miksi mulle piti käydä näin,
sitä tietää en saa.
Haluan jatkaa vaan matkaa,
mennä ja unohtaa.
Mut joskus mä vielä palaan,
otan sen mikä minulle kuuluu.
Sillä se on vielä sinulla,
mun sydän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mahtavan kaunis ja voimakas tunteinen runo, nuo kaksi viimeistä riviä "kruunaavat" sen.
Runous on parhaillimmaan tätä, tunteita sielujen syvyydestä.