Oven takana toinen maailmankaikkeus

Soittorasia pyörittää samoja nuotteja.
Ne saavat henkihievereistä painokkuutensa.
 
Minä yritän yhä löytää tieni ulos huoneesta.
Sen seinät ovat täynnä irtirevittyä;
 
Automaatiot sekoittuvat,
poskien lommot syvenevät
entisestään.
 
Ne nipistyvät
hylkäämisen pelossa,
 
ovat
 
kuin reiät seinissä
 
rypistettyjen manifestien jäljiltä.
 
Jos voisinkin olla yhtä kaksiulotteinen
kuin nuo pois korjatut julistukset;
 
niihin ei kukaan muu samaistu.
 
Voisin liukua oven alaraosta
viemättä
mitään mukanani,
 
rakastaa keinovaloa,
 
tyhjiä seiniä,
vääntyneitä nauloja
 
muistumia nukutusaineesta.
 
Mikään
 
ei eriytä
 
aistihavaintoja
 
maallisiin ja taivaallisiin
 
yhtä hyvin
 
kuin hiljaisuus
 
ennen ulko-oven avausta.