Sukuelinkelium

Sileä kivi tunturin huipulla.
Ihailen sen avaruutta,
                            suolaista tuoksua,
hepreankielisiä lauseita.

Mutta luonto ei lue lakia.
Se kannattelee vain soluihin hukkuvia
ettei unettavaa aamuruskoa
                repeytyisi kenenkään kylkeen.

Tuuleton taulu on tehty rikottavaksi.

Nappaan murikan huulteni väliin
kuin kuluneen pensselin.

Annan sinun pärskyä ruskaksi taivaalle.