Synnyin ruohikossa,
jonka päällä kaupunki kutistui sillan alla käveleväksi linnanraunioksi.
Ei kukaan muista minua enää täältä niin kuin minä.
Matkan varrella helposti unohtaa naruille kutistuneet varjostajansa.
On vaikeaa keksiä itseään yhä uudelleen
tai korjata vääryydet, jos niitä ei ole tapahtunut lainkaan.
Jokainen kortteli on vastustajan veistämä eikä koskaan elossa.
Tappiot toki unohtuvat.
Sitä vaan jotenkin osaa kohottaa painajaisen ahdistaman pullataikinansa
kohti pilviä.
Vanhan pojan nännipihat ovat matalalla ja harmaat.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Sivut