Annan sun mennä

Elämä ei ollutkaan unta,
ei taivaallista olentoa vierelläni.
En löydä suuntaa,
kun sinä katoat jonnekin.

En löydä vastausta,
en sinua.
Ehkä vielä löydät paikkasi maailmassa,
ehkä ensi vuonna kipu jo unohtaa.

Sut päästetään irti —
mun ihosta, mun luista.
En tahdo kehoani kyynelillä ruostuttaa.

Vilkaise vielä, niin etten huomaa,
ja muista, kuinka rakastuit poikaan vaaleaan.
Hän näki sut,
ja silloin muistit,
miksi aurinko hymyilyttää.

Mut nyt on jo yö,
eikä aurinkoani näy.
Ehkä joskus vielä kohdataan.
Oi, miten paljon sua rakastinkaan.