-

haluan vajota siihen mereen
josta synnyin
siihen suloiseen rakkauteen
joka piti minut elossa
olisin halunnut sen meren täyttyvän ilon kyynelistä
mutta siihen pääsikin vuotamaan kylmiä pisaroita
ja ne pisarat ovat jäädäkseen
ei merini lämpene se kylmenee
ei se tunne sanaa tyyni
se myrskyää ja sammuttaa lyhtyni
olen ilman kompassia
rakkauteni ei näe valoa
kuljen vain kunnes taas löydän sut
vaikka onkin mereni sinut nielaissut
niin se haluaa sinun joskus nousevan uudestaan
minua rakastamaan, vain minua,
ja sinusta unelmoimaan.

luulin että myötätuuli jatkuisi pidempään
mutta sade tuli ja se vei mennessään
nähdäänkö enää sä et huutooni vastaa
tuuli vangitsee sen ja jään sua kaipaamaan
miksi solmuni ovat niin tiukassa
miksi et jaksanut niitä aukaista
oisin halunnut niin kovasti sinut omistaa
nyt vain ahdistaa ja väreet nousee pintaan

olisiko ollut liian vaikeaa minun lautallani seilata
minä oisin kyllä ohjannut vaikka se on välil vaikeata
en ehkä näe yhtä hyvin kuin sinä
mut mulla onkin kyyneliä silmissä
ja aika kulkee se jättää minut jälkeen
jälleen kerran kuolen syvä meri minusta ottaa otteen
ankkuri on pudotettu keskelle aavaa merta
ei näy majakka ei näy kavereita
ja mä tukahdutan tunteeni tapan sieluni
kiellän rakkauteni ja suljen silmäni