Korttipakka

Kun Sinä olet kuunnellut murheeni,
Sinä hymyilet.
Ja sanot, että luottamuksen voi saada vain
Kun oppii rakastamaan itseään.

Rakastaisitko sinäkin
Jokaöisiä painajaisia menneisyydestä,
Jokaista pelonsekaista ajatusta kun
Huomaat ettei maailma olekaan sinulle tehty.

Oppia pelaamaan niillä korteilla
Jotka syntymässä jaettiin,
Se on taitolaji.
Eikä siihen löydy ohjeita pakkauksesta.

Kun tikkaat itkuisena omat haavasi,
Tulee uusi ihminen ja vaatii
Sinua avaamaan ne.
Uudelleen ja aina uudelleen.

Jotta hän oppisi tuntemaan sinut.
Ja jotta hänellä olisi ase sinua vastaan.