Yön ja aamun korkki on auennut.
Sirpale mennyttä unta vihlaisee sielussa.
Mykät pisarat janoavat ensin jokia, sitten merta
kantaen mukanaan tyhjän lasin pelkoa.
Päivä tuntuu tavallista korkeammalta,
huomisen viesti raaemmalta.
Satulinnut liittyvät valtavirtaan
napatakseen syntipukin
mutta horisontin musta palkki on ja pysyy paikallaan.
Olemassaolon taito riuhtaistaan irti.
Rukous päättyy summerin soittoon.
Herrat ja orjat katsovat epäuskoisina toisiaan
kun lyijynharmaa kukka alkaa viheltää rautasorkkia.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut