Suuri työ

Opettelen vieläkin hellimään paperia,
kivetyksiä,
jotka eivät ole tunteneet
käytettyjen neulojen pistoja.

Joskus laulu ojentuu minua kohti
ilman suuria fanfaareja
viisi tähteä lippaassaan

toisinaan antautuu häpeillen,
luopuu perspektiivistään, sielustaan.

Minulle huumori on marraskuisen auringon tunnustaminen,
rakkaus omien pelkojen syöttämistä, pukemista.
Mutta kasvot vaihtuvat päivittäin.
Kieltä en aina ymmärrä
eikä minulla ole selkeää uskonkappaletta, metodia.

Minulla on luonnon tarjoama virityskuva, aparaatti sen takana.

Toksinen sisu, viidakon lait ja hallituksen sakset.
Niitä koetan päästä nokkimaan.