Kuu kirkas valaisee yksinäistä kulkijaa hän yössä vaeltaa kaipuu
rinnassaan!! hän kaipaa rakastaan joka sanomatta sanakaan
lähti Aamuun usvaiseen palaamatta koskaan takaisin!!
Hiljaa kulkija yksinäinen yön pimeydessä vaeltaa toivo rinnassaan
että vielä joskus hänen armaansa vielä hänen ovellensa ilmestyis,
mutta poissa pysyy hän!!
Mutta muistot kauniit nuo on kulkijalla aina mukanaan hän kantaa
niitä sydämessään jossa myös paikka hänen armaallensa on!!
Jo vuoteesensa käpertyy tuo kulkija yksinäinen, itkeäkseen
jälleen itsensä unehen!! Vielä kerran vierellensä vilkaisee jossa
ennen oli paikka hänen rakkaalleen ja sitten uneen rauhaisaan
vaipuu tuo kulkija yksinäinen!!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit