Lakana tuulessa

Vain viisi tuntia unta
Kissa herättää, haluaa ruokaa
sitten asettuu taas

Minäkin asettuisin levolle
mutta mieleni haluaa valvoa
Aurinko kertoo talojen seinille aamusta

Mieleni pitää hereillä,
se haluaa jotain kertoa
Se haluaa kertoa äidistä,
haluaa, että kuuntelen
ja näin sitä tulkitsen:

Näemme ja tapaamme
Tartumme toisiamme käsistämme kiinni
Iho kiinni ihossa
niin kuin purkka paperissa

Ja sitten kun me myrskyämme
pidä hatustasi kiinni
Se meidän myrskymme on
kuin joku ravistaisi laivaa
niin kuin ravistellaan pulloa;
se myrsky heiluttaa aaltoja
niin kuin sade heiluttaa maata
jalkojensa alla tanssiessaan

Kaikki hiilihapot pois,
kunnes laannumme
ja hajaannumme jäänmurtajan edestä

Minä lähden tähän suuntaan
kohti rantaveden viivaa

Ja siellä näen äitini
seisovan niin kuin sataman
Hän seisoo laiturin nokassa
niin kuin lakana heiluu tuulessa

Me lähestymme toisiamme,
siitä on kauan kun olemme nähneet
Mutta hän liikkuu niin kuin lakana tuulessa,
meinaa päästää irti

Vielä vähän matkaa
kädet ojossa harhailemme toisiamme kohti

Ja viimein kun me saapuisimme toistemme luokse,
niin häviän kuin tuhka tuuleen
kuin irti päässyt lakana pyykkinarulta

Lakanana lennän tuulessa vapaana
kuin perhonen lasipurkista päästessään

Alhaalla näen äitini
eikä hän itke enää
vaan hymyilee
ja tuuli koskettaa naurusuuta

Hän tietää, että palaan,
koska miksen palaisi

Nyt vedän vanhat uudet lenkkarit jalkaan
ja käyn kuuntelemassa auringon sanaa
Ehkä se tuudittaa takaisin uneen
kun matkalta palaan