Sumussa

Heräsin myöhään, ehdin silti töihin. Kuraleikkejä, värikkäitä lehtiä, paljon melua tyhjästä sekä vieraan hymyilevät kasvot ja ystävälliset sanat.

Töiden jälkeen kuljen sumussa, päässä surisee, katse on sumea. Menen kahvilaan istumaan ja tilaan liian hintavan leivoksen - sisustus on silti kaunis ja lamput ovat hienot. Ympärillä hälisee, en kuule mitään. Päässä juoksee ajatuksia, joista en saa yhtäkään kiinni. Istun vain juomassa kahvia ja syömässä kallista omenaleivosta - ajatukset saavat rauhassa seilata, en jaksa niitä jahdata.
Poistun kahvilasta, kävelen kauppaan: kassalla vanha rouva tulee koira perässään sisälle. Kassamies kehottaa jättämään koiran ulos, mutta mummo kun haluaa vain hakea jäätelöä niin kuin aina ja mies antaa vanhan rouvan koirineen mennä.

Empatia, se avaa korvani: kuulen taas selvästi kaikki yksittäiset lauseet. Astun kaupasta ulos ja aurinko häikäisee pilvien välistä. Se avaa silmäni.

Näen taas kaiken kirkkaasti ja kuulen lämpimän tuulen hymyilyn.