on sydämeni pelosta tukahtunut.
on sieluni hajalle revitty.
on elämäni pelkkä haave vain,
pelkkä lavastettu kuva.
sateessa värit liukenevat,
värit elämäni kuvan.
kaikki sekaisin leviää,
kaikki muistot menneen elämän,
kaikki ajatukset tulevan onnen.
kuva haalistuu aikanaan.
Selite:
pitää jatkaa joskus kun jaksan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sinuun, tai oikeastaan runoihisi on helppo samaistua. Sanasi ovat kauniin yksinkertaisia, sopivan moniuloitteisia ja merkitseviä. Pidän. Yksinkertaisesti pidän. Ja kyllä, kuva haalistuu aikanaan, eikä lopulta jäljelle jää mitään, tuskin edes raameja. Lisäksi tuo "esittelytekstisi" tai mikä liekään, joka loppuu sanoihin: "Minä vain en pysty tuntemaan kiintymystä voimakkaampaa..." kuulostaa aivan omalta puheeltani. Ikävä kyllä.
Uusi runo :) Tosin surullinen sellainen. Mutta minähän pidän surullisista runoista ja lauluista, joten ei ihme, että pidän tästäkin.
Ystäväiseni, en tiennytkään, että osaat kirjoittaa näin hyvin. Ilmeisesti sinultakin löytyy myös se herkkä puoli :)
VAU, upea tämä.
Minulla on jotenkin niin tällainen olo juuri nyt.
Kiitos, että olet sen sanoiksi pukenut.