Sade piiskaa ikkunaa,
sen ropina rauhoittaa.
Mieleeni palaa aika,
se aika jolloin kuuluit elämääni.
Sateen mukana rakkaus virtaa pois,
ropina rummuttaa kaipuun kauas pois.
Ehkä joskus vielä,
ehkä kerran vielä
elämässään tapaa ihmisen,
ihmisen, joka oikeasti välittää,
ihmisen, joka oikeasti rakastaa.
Ihmisen,jonka rakkaus ei kuihdu
kuin sadepisara hellesäällä.
Mutta missä on tuo ihminen,
rakastava ihminen?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi