hiivit hiljaa selkäni taa
kuin kissan tassut karvalankamatolla
puhallat korvaani
syksyn kirpeän raikas tuuli
kiedot kätesi ympärilleni
ja pussaat poskelle
kuiskaat sanoja joista en saa selvää
silti niistä huokuu se jokin
mikä saa kylmät väreet iholleni
hymyn huulilleni
kyyneleet suljettujen silmäluomieni taa
tunnen itseni täydeksi
täydelliseksi
käännyn,
ja olet poissa
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
