Erkkilä

Marjukka tutustui Erkkilään puistotie vitosen pikkujouluissa. Marjukka oli juuri muuttanut taloon erottuaan Jaakosta. Ero oli ollut riitaisa ja Marjukka oli helpottunut löydettyään itselleen niin mukavan asunnon puistotieltä.
Naapurissa asuva Emma oli vinkannut pikkujouluista ja olihan Marjukka nähnyt ilmoituksen seinälläkin. Marjukka vähän empi juhliin lähtöä, mutta Emma sai sitten kuitenkin houkuteltua. Tutustuisihan siinä samalla talon ihmisiin, Marjukka pohti. 
Marjukalla ei ollut kyllä mitään juhliin sopivaa mekkoa, mutta työtoveri jeesasi tässä asiassa. Musta, pitsihelmainen mekko oli juuri sopiva, mustat sukkahousut ja mustat nahkasaapikkaat, siinä se oli. Ripsiväriä ja huulipunaa, hiuksiin kiharoita, siskon laivalta tuomaa hajuvettä. Peilikuva näytti hyvältä, oli kiva tälläytyä pitkästä aikaa. Jaakko ei koskaan halunnut lähteä minnekään juhlimaan, ei teatteriin eikä konsertteihinkaan. Eikä Marjukka yksin viitsinyt lähteä, sillä siitä seurasi aina hirveä mustasukkaisuus riita. Se oli suurelta osin syy, miksi he erosivat. Eihän Jaakko olisi halunnut erota, mutta Marjukka ei enää jaksanut niitä ainaisia riitoja. 
Pikkujoulut pidettiin läheisessä Saaran pubissa. Sisällä oli jo aika paljon porukkaa, osa poltteli tupakkaa ulkopuolella. 
Emma hihkui Marjukkaa liittymään pöytäseurueeseen. Marjukka kävi tiskiltä hakemassa siiderin ja liittyi joukkoon. Pöydässä oli Mikko ja hänen vaimonsa Elisa ja kaksi nuorempaa miestä Anssi ja Jari.
Ilta sujui mukavasti, kaikki olivat juhlatuulella, oli karaokea ja Pukki kävi tervehtimässä. Osa ihmisistä kävi tanssimassa. Hyvää musiikkia, Marjukka mietti, mukava olisi tanssia. Pöydän nuoremmat miehet eivät olleet kiinnostuneet tanssimaan, heillä oli menossa kiihkeä keskustelu totosta ja ravihevosista. 
Marjukka alkoi katselemaan muihin pöytiin ja huomasi viereisestä pöydästä miehen vilkuilevan häntä pitkään. Mies näyttii mukavalta ja Marjukka hymyili hänelle. Mies vastasi hymyyn, hieman ujosti, mikä viehätti Marjukkaa. 
Silmäpeliä kesti tovin, ennen kuin mies uskaltautui hakemaan Marjukkaa tanssilattialle. Hän kertoi olevansa Sakari, vaikka Erkkiläksi suurin osa häntä kutsui. 
He tanssivat pitkään, mutta eivät paljoa puhelleet. Erkkilä vaikutti hieman ujolta, eikä Marjukka itsekään kovin rohkea ollut. Hyvältä tuntui pitkästä aikaa tanssia miehen kanssa, siitä oli aikaa, kun Jaakko ei ollut ollenkaan tanssimiehiä.
Oli jo aika myöhä, kun he lähtivät kävelemään kotitalolle päin. Erkkilä piti häntä kädestä ja herrasmiehenä saattoi hänet kotiovelle. Marjukka kiitti kivasta illasta ja he halasivat illan päätteeksi ja toivottivat hyvät yöt.

Erkkilä oli jo herännyt varhain, uni oli jäänyt vähänlaiseksi. Kolme kuukautta nyt mennyt ilman viinaa ja olo oli muuten jo parempi, mutta uniongelmat vaivasivat. 
AA kokous oli ollut toissa iltana ja siellä puhutut asiat mietityttivät. Erkkilä ei ollut puhuja miehiä selvinpäin ja henkisesti otti lujille, kun tuli mietittyä kännissä tehtyjä mokia, niitä mitä nyt muisti. Oli hyvä kun kaikkea ei muistanut. 
Erkkilä keitti jo kolmannet kahvit tänään, käänsi muutamat sätkät ja meni parvekkeelle istumaan. Ulkona oli kirpeä pakkaskeli ja puut lumihuntuineen näyttivät erityisen kauniilta. Erkkilä oli ennen muinoin harrastanut valokuvausta, olipa muutamia luontokuvia ollut kirjaston näyttelyssä esillä. Kameran hän oli myynyt aikoja sitten ja ne rahat olivat menneet kurkusta alas. Uutta kameraa ei näillä tuloilla ollut varaa enää ostella. Sairaseläkkeellä hän oli ollut jo useita vuosia. Timpurin hommia hän oli tehnyt nuoresta pojasta asti, isäpuoli oli opettanut homman. 
Päivin, avovaimon kuoleman jälkeen Erkkilä oli sairastunut masennukseen ja viina oli ruvennut maistumaan. Olihan se toki ennenkin maistunut, ei hän kuppiin ollut sylkenyt koskaan, mutta sitten se homma oli ruvennut menemään täysin överiksi. Eihän Päivikään raivoraitis ollut, kyllä heillä usein viikonloppuisin pullo oli pöydässä. Saaran pubi oli tullut molemmille myös tutuksi. 
Päivin kuolemasta tulisi keväällä kuusi vuotta. Syöpä se oli mikä Päivin oli vienyt. Aggressiivinen rintasyöpä. Siihen se Päivin äitikin oli kuollut. 
Naisia ei oikein sen jälkeen ollut kuvioissa ollut. No, pari pientä baari tuttavuutta, mutta ne olivat jääneet yhteen, kahteen yöhön. Ei hänellä ollut innostusta eikä tunteita ollut aloittamaan mitään seurustelu suhteita. 
Marjukka oli kyllä kaunis nainen, Erkkilä mietti. Tumma kihara tukka ja ruskeat silmät, hymyilevä, iloinen ihminen. Nätti vartalo, kiva oli tanssia ja katsella silmiin. Pitkästä aikaa Erkkilä tunsi naisen kaipuuta. Mukava se olisi Marjukan kanssa viettää aikaa, tuntea naisen lämmin vartalo sylissään. Siitä oli niin pitkä aika kun oli viimeksi saanut pitää naista sylissään. Liian pitkä.. 

Marjukalla oli raskas päivä takanaan. Hän työskenteli sairaanhoitajana geriatrisella osastolla. Hän piti työstään, vaikka ikääntyessä työ muuttui entistä raskaammaksi, nuorena sitä jaksoi vielä painaa pitkiäkin päiviä. Silti hän tunsi olevansa omalla alallaan ja mukavat työkaverit auttoivat jaksamaan. Työympäristö olikin hänen ainoa sosiaalinen ympäristönsä nykyään. Heillä ei Jaakon kanssa ollut lapsia ja hänen omat sisaruksensa asuivat niin kaukana, että harvoin tuli nähtyä. Soiteltua sitten tulikin melkein päivittäin. Työ oli niin raskasta, että harrastus ryhmiinkään ei oikein jaksanut osallistua, vaikka työkaverit olivat jumppaan ja makramee ryhmiin pyytäneetkin. Iltaisin Marjukka usein liuki ja kuunteli musiikkia, televisiosta seuraili joitakin sarjoja. Nuoremman siskon kanssa tuli usein soiteltua, he olivat samalla alalla, joten yhteisiä puheenaiheita löytyi runsaasti. 
Pihalle saavuttuaan hän näki Emman, joka tuli heti juttelemaan nähdessään Marjukan. Emma oli iloinen ja puhelias ihminen, aina juttelemassa kaikkien naapureiden kanssa ja hänen naurunsa raikasi kauas. Emma työskenteli päiväkodilla, mutta oli nyt sairaslomalla kipeytyneen selän takia. 
Emma jutteli pikkujouluista ja kiusoitteli Marjukkaa Erkkilä stä. Emma kertoi, että Erkkilä oli mukava mies ollessaan selvinpäin hiljainen ja kohtelias. Hän mainitsi myös että, Erkkilä oli viinaan menevä, mutta oli nyt jonkin aikaa ollut selvinpäin ja kävi AA kokouksissa. 
Emma kertoi myös Erkkilän avovaimon Päivin kuolemasta ja miten sen jälkeen elämä oli mennyt pelkkää alamäkeä. Töissä Erkkilä ei ollut käynyt enää vuosiin. 
Ryyppykausina mies oli kovaääninen ja vähän liiankin tuttavallinen. Yötä päivää Erkkilän asunnolla pyöri epämääräistä sakkia ja kuuntelivat musiikkia niin kovaa, että usein poliisikin oli pitänyt kutsua paikalle rauhoittamaan porukkaa. 
Emma sanoi toivovansa, että Erkkilän raittius nyt pitäisi, koska mies oli niin mukava selvinpäin ollessaan. 
Marjukka kuunteli Emman selostusta ja mietti mielessään, ettei olisi päältä päin voinut uskoa että Erkkilä oli alkoholisti. Mies pukeutui niin siististi ja puhui nätisti, mutta tokihan hän oli nähnyt tämän vain selvänä. Ihmisistä saattoi tulla hyvinkin erilaisia kännissä ollessaan, kyllähän Marjukka tähän ikään mennessä sen jo tiesi. 

Viikonloppuna oli kaunis, aurinkoinen ilma ja Marjukka päätti lähteä ulos kävelemään. Ei ollut enää pitkä aika jouluun ja Marjukka ajatteli käväisevänsä kaupungilla, voisi käydä ostamassa joululahjat siskoille ja heidän lapsilleen. Vanhimmalla siskolla Seijalla oli yksi poika Hannu, joka oli jo aikuinen. Pikkusisko Terhillä oli kaksi murrosiässä olevaa tyttöä Miia ja Minna. Tytöille hän osti yleensä lahjakortit, ne oli helppo postittaa.. Heillä ei ollut tapana viettää yhteisiä jouluja, koska asuivat niin etäällä toisistaan. Silloin kun vanhemmat vielä olivat elossa, niin heillä oli ollut tapana kokoontua vanhempien talolle Jyväskylään. 
Marjatta puki uuden punaisen toppatakin ja siihen sointuvan pipon ylleen. Rappukäytävässä oli hiljaista. Talossa asui paljon lapsia, mutta nyt ei kuulunut äännöhdystäkään mistään. Taisivat olla kaikki ulkoilemassa näin kauniilla säällä. 
Hetken käveltyään joku huusi perään, Marjukka odota! 
Erkkilä kiirehti askeliaan ja kysyi mihin Marjukka oli menossa. Marjukka kertoi olevansa menossa lahjaostoksille kaupungille. Mies kysyi että kelpaisiko seura ja Marjukka vastasi, että ilomielin. 
Heillä oli oikein mukava kävelyretki ja puhuttavaakin löytyi yllättävän paljon. Erkkilä kysyi että mentäiskös kahville jonnekin. Marjukka ehdotti, että jos ostettas kaupasta pullaa ja mentäisiin hänen luokseen. Olisi vähän rauhallisempi keskustellakin. He kävelivät samalla jutellen Marjukan luokse. Marjukka kertoi työstään sairaanhoitajana ja Erkkilä kertoi omasta työurastaan. 

Marjukka laittoi kahvin tippumaan ja otti kupit kaapista. . Erkkilä oli ostanut hillopitkon, joka oli valmiiksi viipaloitu. Marjukka sanoi, että mennään olohuoneeseen istumaan, siellä on mukavampi istua sohvalla. Erkkilä oli huomannut, että Marjukalla oli vanha levysoitin ja vino pino vinyylejä hyllyssä. Marjukka kertoi, että oli perinyt soittimen isältään ja suuren osan levyistäkin. Oli Olavi Virtaa, Laila Kinnusta, Metrotyttöjä jne. Isä oli pitänyt myös klassisesta musiikista ja oopperasta. Marjukka kertoi Erkkilälle, että piti itsekin oopperamusiikista ja kuunteli sitä usein yksin ollessaan. 
Marjukka kysyi Erkkilältä, minkälaisesta musiikista tämä pitää. Erkkilä kertoi olevansa aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, kaikki muu kävi mutta ei tämä nykyaikainen teknomusiikki, se kävi hänen hermolleen. 
Iltapäivä kului rattoisasti jutellen, eikä Erkkilällä ollut mikään kiire kotiinsa.. Toisetkin kahvit vielä keitettiin ja uutiset katsottiin, ennen kuin Erkkilä alkoi kotiinlähtöä tekemään. 
On ollut mukava jutella kanssasi, Erkkilä sanoi Marjukalle. Sun täytyy tulla mun luokse vastavierailulle joku päivä. 
Marjukka sanoi, tulen oikein mielelläni. Erkkilä nousi sohvalta ja halasi Marjukkaa,ditten hieman ujonlaisesti lähti kohti ulko-ovea. 

Sitten menikin muutama päivä, kun Marjukka näki Erkkilän seuraavan kerran. Erkkilällä näytti olevan kova kiire ja ei muuta joutanut kuin kättä heilauttamaan Marjukalle. 
Mihinhän sillä niin kiire oli, Marjukka ihmetteli. 
Töissä oli ollut tänään raskas päivä ja Marjukan jalat olivat kipeät ja painavat. Hän meni sohvalle makaamaan ja laittoi tyynykasan jalkojen alle,että rupeaisi veri taas kiertämään. 
Marjukka oli ollut töissä tänään niin aatoksissaan ja hajamielinen, että työkaveri oli kiusoitellut, onkos sulla joku mies kiikarissa. Marjukka oli vaan hymähtänyt, mutta Kristiina oli ollut kyllä oikeassa, Erkkilä tai siis Sakari oli kyllä ollut ajatuksissa. Marjukka mietti kuinka mukava Sakari olikaan, kohtelias ja kiltti, toisin kuin muut miehet, jotka olivat heti käpälöimässä. Niillä muuta ollut mielessä kuin seksi, ei ne muuta ajatelleetkaan. Sakari oli toisenlainen, herkkä ja ymmärtäväinen. Marjukasta tuntui, että hän oli ihastunut, kun ei muuta osannut ajatella kuin miestä. Se alkoholi asia Marjukkaa kyllä mietitytti, siitä mies ei ollut maininnut sanakaan keskusteluissa, eikä Marjukka kehdannut itse ottaa asiaa puheeksi. 
Se asia kyllä varmasti tässä selviää vielä, vastahan tässä ollaan tutustumassa, Marjukka mietti. 

Erkkilä oli mennyt vauhdilla Marjukan ohi, häntä hävetti kun oli ottanut pyhästä lupauksestaan huolimatta Reiskan pullosta vauhtia ja nyt oli kiire viinakauppaan. Yö  ja häpeä oli ollut yhtä helvettiä ja tuntui että kaikki asiat kaatuu päälle. Morkkikset kaikesta tehdystä ja tekemättömästä seurasi kannoilla. Ilta Marjukan kanssa oli ollut ihana ja hän ajatteli naista koko ajan, mutta huonommuuden tunne ja  häpeä painoi vaa'assa enemmän. 
Viinakaupan liepeillä Karri ja Ana moikkasivat ja heidän seuraansa Erkkilä liittyi viinakaupasta palattuaan. Koko remmi lähti sitten yhdessä Erkkilän luo, kun ulkona oli aika vilakkaa, eikä Karrilla ainakaan ollut kämppää, Ana majaili jonkun naisen luona silloin kun oli selvinpäin. Kun Ana oli kännissä, nainen potkaisi pihalle. Ei Erkkilä sitä ihmetellyt yhtään, Anai oli kova aukomaan päätään ja sai sen johdosta usein turpiinsa. Kova poika oli haastamaan riitaa kännissä. Kaveria ei kuitenkaan voinut jättää pihallekkaan, Erkkilä oli hyvin joviaali kavereilleen kuitenkin. 
Kämppä oli siisti pitkän kuivan kauden jälkeen ja Erkkilä vielä nousuhumalan aikaan jaksoi toitottaa, että pojat parvekkeelle tupakalle mutta pian sekin jäi. Kohta kämppä oli täynnä savua ja mitä enemmän tultiin humalaan sitä enemmän volyymit nousi. Pian joku keksi, että rokit pitää laittaa soimaan, ja kohta oli kova meteli asunnolla. 

Iltalenkiltä tullessaan Marjukka kuuli musiikin äänet Erkkilän ovelta. Hän jäi vähäksi aikaa kuuntelemaan oven taakse ja sisältä kuului miesten ääniä, humalaisten ääniä. Marjukka oli harmissaan, siksikö Erkkilä oli kiirehtinyt, häntä oli hävettänyt. Niin sen täytyi olla, Marjukka mietti. 
Marjukka meni kotiin ja kävi suihkussa. Hän yritti olla ajattelematta Erkkilän tilannetta, mutta ajatus karkasi mieheen silti usein. Alkoholi oli niin monella miehellä ongelma, Marjukka harmitteli. 
Marjukan katsellessa illalla televisiota, Ovikello soi. Kukakohan siellä, Emmako siellä oli, Marjukka mietti. Ei, ovella oli Erkkilä, kovasti humalassa. Erkkilä kysyi voisiko tulla sisälle, hän haluaisi jutella Marjukan kanssa. 
Marjukka sanoi ettei nyt, kun hän on menossa kohta nukkumaan. Aamulla on aikainen herätys. Erkkilä yritti vielä kerran, mutta Marjukka piti päänsä. Ei hän jaksaisi humalaisia ukkoja ja jos sen laskisi sisälle, niin miten sen saisi sitten taas ulos. Ei jaksa, huomenna työpäivä. 
Marjukka heräsi ovikellon kilahdukseen, katsoi kelloa, se oli kymmentä vaille kaksi. Tällä kertaa hän arvasi kyllä, kuka siellä oli. Ovikello kilahteli ja hän kuuli myös postiluukun kolahtelevan. Marjukka meni ovelle ja sanoi postiluukusta, errä nyt oli yö ja hiljaisuus aika. Erkkilä saa nyt mennä kotiinsa, hän haluaisi nukkua. 
Kun Erkkilä kuuli Marjukan äänen, niin siitähän mies innostui lisää. Hän kertoi rakastavansa Marjukkaa ja haluavansa viereen. 
-Rakastan sua, laske nyt sisään, oon niin yksinäinen, Marjukka oo nyt kiltti. En oo saanu naista vuosiin. Mä rakastan sua-
Marjukka joutui hellästä luonteestaan piittaamatta olemaan kuitenkin tiukka. Tähän ikään kyllä oli jo jotain oppinut humalaisista miehistä. Aika kovin sanoin joutui sanomaan, jos sekään nyt sitten auttaisi. 
Lopulta Erkkilä uskoi, mutta lähtiäissanoiksi vielä huuteli
-oot kyllä Marjukka pihtari, vanha ämmä, en sua huoliskaan-
Loppuyön Marjukka nukkui huonosti, vähän väliä heräillen. Töihin mennessään hän kuunteli Erkkilän oven takana, siellä oli täysi hiljaisuus. 
Kun talon ihmiset alkoivat heräillä, Erkkilän luona väki oli juuri sammahtanut. 

Nämä Erkkilän yölliset vierailut Marjukan oven taakse eivät jääneet tähän yhteen kertaan. Ne toistuivat vielä moneen otteeseen, ja sama kaava joka kerta. Ensin puhuttiin nätisti rakkaudesta ja kehuttiin Marjukan kauniita silmiä. Kun se ei tuottanut tulosta, niin pettyneen, humalaisen miehen sanotukset eivät kovin kauniita enää olleet. 
Marjukka puhui tästä Emmalle ja Emma kehotti kertomaan Erkkilän käytöksestä isännöitsijälle. Marjukka mietti sitä, mutta toivoi mielessään kuitenkin, että Erkkilä lopettaisi vierailunsa, ettei tarvitsisi isännöitsijää sekoittaa tähän. Se olisi noloa eikä hän kuitenkaan halunnut Erkkilälle mitään pahaa. 
Vierailut loppuivat kuitenkin ilman, että hänen tarvitsi soittaa isännöitsijälle. Marjukka mietti, että olikohan Emma kuitenkin puhunut itse asiasta jollekin ja se oli kantautunut isännöitsijän korviin. 
Yhtenä päivänä Marjukan tullessa töistä, hän huomasi Erkkilän ja parin muun miehen seisovan pihalla kaljatölkit käsissään. Marjukkaa hermostutti, kun joutui kulkemaan heidän ohitseen. 
Miehet katsoivat häntä, hänen kävellessään ohitse ja toinen niistä vislasi. Erkkilä ei katsonut häneen päinkään. 
Kun Marjukka oli mennyt muutaman metrin ohi, hän kuuli Erkkilän sanovan että, huora mikä huora.. 
Marjukkaa itketti ja hän käveli nopeasti kohti ulko-ovea. 
Kotiin tullessaan hän lysähti sohvalle ja antoi itkun tulla. 

Meni pitkä aika siitä, kun hän seuraavan kerran kuuli Erkkilästä. Joulut ja uudenvuoden juhlinta. Marjukka ei kumpaakaan niistä niin juhlinut. Uudenvuoden ilotulituksia kävi katsomassa työkaverin kanssa ja joivat muutaman siiderin tämän kotona. 
Emmalta hän kuuli, että Erkkilä oli ollut sairaalassa, oli kännipäissään telonut itsensä. 
Elämä meni totuttua rataa. Työelämä vaati veronsa ja usein Marjukka ei työpäivän jälkeen muuta jaksanut kuin maata sohvalla ja katsella televisiota. 
Eräänä yönä Marjukka heräsi siihen, kun postilaatikko kolahti. Hän säikähti, että sama elämä taas jatkuisi, mutta ei, yksi valkea paperipalanen vain makasi eteisen matolla. Marjukka otti paperin ja luki - anteeksi Marjukka, sinä olet hyvä nainen-minä olen mikä olen, en kummoinen. Älä kanna kaunaa. 
Marjukka avasi oven ja katsoi josko Erkkilää vielä näkyisi, mutta tämä oli jo mennyt asuntoonsa.